Jänisjahtia Juvalla

Eilen sovittiin hyvän ystäväni Askon kanssa, että lähdetään hänen metsästysmailleen ajattamaan jänistä.
Jahti aloiteltiin pikku pakkassäässä, koirina olivat Askon suomenajokoira Joona ja minun dreeveri Cira.

Kun Asko päästi Joonan irti, niin ei oikein kerennyt "kissaa" sanoa kun metsä alkoi raikamaan, me Ciran kanssa olimme vasta siirtymässä pelipaikoille.
Ei mennyt montaa minuuttia kun jänis seisoi tiellä Askon auton vieressä, pupu sai vielä jatkaa matkantekoa ainakin toistaiseksi.
Nelli Matulan biisi "Hitaammin hautaan" soi ennakoivasti radiossa kun päästin Cirankin hakulenkille, aika kului kuunnellen Joonan hyvää haukkua auringon jo pilkehtiessä metsän takaa.
Vihdoin alkoi tapahtua nuoressa metsikössä, Cirakin sai jänön matkaan, ei mennyt pitkään kun se jo ilmestyi auton luokse ja lähti lätkimään tietä pitkin poispäin, annoin sen mennä.
Ei mennyt pitkään kun se ilmestyi taas tielle ampumahollille, tälläkin kertaa tyydyin vain videoimaan sen liikkeitä,  vielä kolmannen se tuli ammuttavaksi samalle tielle, laskin sen kuitenkin jatkamaan matkaa.

Sitten jänis sai tarpeekseen ja vaihtoi maisemaa, se juoksi kylätielle Askon suuntaan, kylätieltä kävi lenkin kynnöspellolla ja kurvasi taas tielle, sitten taas toiselle pellolle, hyppäsin autoon ja kurvasin perään.
Silloin Asko soitti ja kertoi, että oli ampunut vahingossa Ciran ajojäniksen, Asko oli luullut sitä Joonan ajojänikseksi, hyvin sai jänis mahdollisuuksia henkensä säilyttämiseksi, mutta lopulta erehtyi hyvänä ampujana tunnetun Askon eteen.
Onnittelut Askolle, se oli Ciran tämän kauden toinen jänis, tällä aikaa Joona oli ajanut toista jänistä läheisessä metsässä ja pellolla, paistelimme makkarat hiilloksella ja päätimme, että yksi jänis meille riittää, kävimme hakemassa Joonan metsästä ja käänsimme auton keulat kotia kohti.
Kiitokset Askolle kivoista hetkistä rakkaan harrastuksen parissa, olemme metsästäneet yhdessä 80 luvulta asti, siihen mahtuu monta tarinaa tulilla kerrottaviksi ja muisteltaviksi🫡.